Kuvaus kirjasampo.fi:stä:
Pimeyden
sydän on
puolalais-englantilaisen kirjailijan Josep Conradin (1857-1924)
kuuluisimpia teoksia. Sen ulkoiset tapahtumat kuvaavat
siirtomaavalta-ajan norsunluukauppaa Afrikassa, häikäilemättömiä
saalistajia, juonia ja korruptiota. Mutta ennen muuta Pimeyden
sydän on kuitenkin kertomus
norsunluunvälittäjä Kurtzista, miehestä joka Afrikkaan tullessaan
uskoo omaavansa korkeat ihanteet, mutta joka nopeasti menettää
suhteellisuudentajunsa ja sortuu mielihaluihinsa, koska niille ei
löydy ympäristöstä pidikkeitä. Afrikan kuvauksena Pimeyden
sydän on alansa voittamattomia
klassikkoja.
Luin
tämän kirjan Maailman kirjallisuus -kurssia varten, aiheena oli
brittikirjallisuus.
Kuvausta
lukiessa tulee fiilis, että olen lukenut jonkin aivan toisen kirjan
vaikka kyseessä kai on kuitenkin sama kirja.
Tämä
oli pisin ja tylsin 160 sivuinen kirja jonka olen eläissäni
lukenut!
Tämän
kirjan parissa en yksinkertaisesti pysynyt hereillä eikä siihen
pystynyt keskittymään. Ajatukset harhailivat väkisinkin aivan
jossain muualla. Kirjassa on kolme lukua ja ne ovat todella pitkiä.
Luettavuutta eivät auta tekstin rönsyilevä muoto ja monen sivun
pituiset kappaleet.
En
ymmärtänyt kirjasta mitään. Minulle ei lukiessa oikein selvinnyt
keitä siinä oli, missä oltiin, mitä tehtiin ja miksi. Kannen
perusteella oltiin Afrikassa, mutta minusta kirjassa oltaisiin voitu
olla aivan missä tahansa. Pienet kuvaukset virtahevoista,
norsunluusta ja neekereistä (kuten kirjassa puhutellaan) antavat
pientä osviittaa siitä, että Afrikassa ollaan.
Kaikkein
eniten kirjasta jäi mieleen se, kun kertoja oli kovin huolissaan
jostain ihme niiteistä... Siitä jauhettiin muutaman sivun verran.
Minulle ei tosin käynyt selväksi mihin ihmeeseen näitä selvästi
tärkeitä niittejä oikein tarvittiin...
Miksi
tämä on klassikko? Ei mitään hajua. Ehkä tämä on taas vain
niitä kirjoja jotka ovat klassikoita koska ovat niin saakutin
vanhoja, mutta joita ei nykyään enää lueta, mutta joita silti
pidetään klassikoina kun joskus niitä kai luettiin. Sitä
puoltaisi sekin, että sain tämän kirjan kirjaston varastosta.
Description from
goodreads.com:
Dark allegory
describes the narrator's journey up the Congo River and his meeting
with, and fascination by, Mr. Kurtz, a mysterious personage who
dominates the unruly inhabitants of the region. Masterly blend of
adventure, character development, psychological penetration.
Considered by many Conrad's finest, most enigmatic story.
I
read this book for my World Literature course, the theme was British
literature.
While
reading the description I can't stop thinking of that I've read a
very different book, although I think the book was the same.
This
was the longest and most boring 160 sided book I've ever read!
I
just couldn't stay awake while reading this book and I couldn't
concentrate on it. My thoughts were somewhere else all the time.
There's three chapters in the book and they are very long. And it
didn't help the readability that the text was very meandering and
some of the paragraphs were many pages long.
I
understood nothing of the book. It wasn't clear to me who were all
the people, where were they, what they did and why. Based on the
cover, they were in Africa, but in my opinion, they could have been
anywhere in the world. Those small description of hippos, ivory and
Negroes (as the book addresses) gives you a faint clue that they are
actually in Africa.
The
only thing that stuck in my mind was the part where the storyteller
is very worried about some clinch nails... (or something like that?)
There where a few pages about those things. But I did never find out
why he needed those, but apparently they were very important clinch
nails...
Why
this is a classic? I have no clue. Maybe this is just one of those
books which are classics just because they are so old, but nobody
reads them anymore, but maybe it's still a classic because it was
much read many years ago. The book I borrowed supports that theory, I
got the book from the library's storehouse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti