Tytti Parras - Jojo

English below

Havukka-Ahon jälkeen lähdin innolla lukemaan Tytti Parraksen Jojoa. Se vaikuttikin mielenkiintoiselta jo heti alussa. Päähenkilö, joka myös toimii kirjan kertojana, on selvästi elänyt mielenkiintoisen elämän. Kirja kertookin päähenkilön, nuoren naisopiskelija, elämästä Tampereella jossa hän asuu kolhoosissa muiden opiskelijanuorten kanssa (ensin kyllä luulin heidän asuvan Helsingissä mutta sinnekin toki päädytään myöhemmin). Opiskelijaelämä ei ole helppoa 60-luvullakaan. Rahat on vähissä ja ihmissuhteissa on ongelmia. Myös kiperiin asioihin päästään ottamaan hieman kantaa, esim. abortteihin. Kirja käsitteleekin minun mielestäni kapinallisia nuoria aikuisia joilla ei ehkä kaikki elämän asiat ole kovin mallillaan syystä tai toisesta, kirjassa myös sivutaan hieman yhteiskunnan epäkohtia. Kirjassa on hyvin paljon takaumia joissa valotetaan päähenkilön menneisyyttä.

Pidin kirjan tarinasta. Se oli mielenkiintoinen, mutta kirjassa oli muutamia isoja ongelmia. Yksi isoin on se, että se on kirjoitettu todella huonosti. Periaatteessa kirjoitus on kuin jonkun päiväkirjaa lukisi, eikä ehkä oikein sitäkään. Kirjoitus oli ajatuksen juoksua jolla ei ollut mitään selkeää muotoa. Takaumakohdat olivat kaikkein pahimpia. En yksinkertaisesti pysynyt niissä mukana. Välillä en edes ehtinyt huomata milloin teksti siirtyi takautumaan. Kirjassa on virkkeitä jotka vain jatkuivat ja jatkuivat aina vaan, pilkkuja oli miljoona eikä pistettä näkynyt mailla halmeilla. Toisaalta taas kirjasta löytyi jopa luetteloita joissa ei kuitenkaan ollut pilkkuja. Ehkä kirja oli myös jollain lailla runollinen tai siinä yritettiin jonkinlaista runollisuutta saada aikaiseksi? Tässä ei kyllä minun mielestäni ainakaan onnistuttu jos se oli tarkoitus.

Kirja aiheutti minulle myös erittäin voimakkaita tunteita. En ole ikinä ennen halunnut niin voimakkaasti paiskata kirjaa käsistäni. Tämän voimakkaan reaktion aiheuttivat kirjan henkilöt. Varsinkin miehet. He ovat niin sovinistisia ja jos nyt suoraan saan sanoa, niin idiootteja. Idioottisuus päätee kyllä myös kirjan naisiin. En voi ymmärtää miten ihmiset voivat olla niin vastuuntunnottomia ja tyhmiä. Uskon kuitenkin, että henkilötkin kirjassa olisivat varmasti olleet jonkin verran siedettävämpiä jos kirjoitustyyli olisi ollut toinen. Varsinkin kun oli jo valmiiksi huonolla tuulella sen takia. Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi kirja on herättänyt aikoinaan suurtakin kohua. Minusta se aiheuttaa vieläkin, silloin kun joku muistaa sen lukea. Se on varmaan ollut suuri järkytys kun kirjan henkilöt, opiskelijat, tulevat maisterit, on kuvattu niin ronskisti ja kirjassa on suoranaista seksiäkin ja kaiken lisäksi kuvioihin sotketaan pieni lapsi ja tabuja.

Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että kirjan olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa myös nykyaikana. Lankapuhelimet ym. muut asiat jotka olivat 60-luvulla ominaisia olisi vain vaihdettu kännyköihin ja 60-luvun uutiset ja tapahtumat 2000-luvulle, niin hyvin olisi mennyt läpi.

Kirjan loppumetrit olivat kuitenkin parasta antia. Siellä päästiin jo kunnolla raivoamaan yhteiskunnan epäkohdista. Tunsin itsekin rentoutuvani kun asiat saatiin tuotua julki. Tämä ei tosin enää kirjaa pelastanut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin sekava. Se jätti paljon kysymyksiä joihin olisi toivonut saavansa vastauksen viimeisissä luvuissa, mutta jouduin pettymään. Kaikki kysymykset liittyivät takaumista saatuihin tiedonjyväsiin. Kirjaa pitäisi kai lukea jotenkin rivien välistä, enkä itse pidä tällaisesta. Mielestäni kirjassa käsitellään abortin lisäksi (tätä oikein näkyvästi, vaikkei kirja pyörikään tämän ympärillä, vaikka se periaatteessa siitä alkaa ja siihen loppuu) kenties myös väkivaltaa ja itsemurhiakin. Viimeisestä en ole varma. Harmittaa, koska tarina on mielenkiintoinen mutta se olisi vain pitänyt kirjoittaa paremmin ja selkeämmin. Kaipasin myös enemmän kannanottoja yhteiskunnan epäkohtiin, nyt se jää kovin pintapuoliseksi vaikka kirjassa olisikin ollut potentiaalia vielä enempään.

http://www.sskk.fi/productimages/largeImages/576f64dd-dfcd-11dc-b7b0-6b037c7d5d14.jpg

After the previous book, Havukka-Ahon ajattelija (The Thinker of Havukka-Aho), I started to read the next book, Jojo (yo-yo) from Tytti Parras with enthusiasm. First, it seemed very interesting. The main character, who tells the story, had lived very interesting life. The book tells about the main character, young female student, who lives at Tampere in commune with other students (first I thought they lived in Helsinki, but they will end up there later in the book). The student life in 60's isn't easy. Money is short and there's problems with relationships. The book also speaks out for complicated issues for example, abortion. In my opinion, the book discusses young rebel adults whose lives aren't in good shape somehow, and it also states a little bit the grievances of society. There's very much of flashbacks in the book which tells a little bit of the main character's past.

I liked the story. It was interesting, but there were some other big problems in the book. The biggest one was that the book was written very poorly. Basically, it was like reading someones diary and maybe even not that. The writing was plain line of thoughts and there wasn't any clear form in it. The flasbacks were the worse. I just simply couldn't follow them. At times, I didn't even notice that the writing moved to the flashback. There were sentences which just kept going on and on, there were million commas and no dot anywhere in sight. And on the other hand, there were even lists with no commas. Maybe the book was trying to be poetic? Well, in my opinion, it didn't succeed very well in that case.

The book also caused me very strong emotions. I've never ever wanted so hard to throw a book from my hands. And behind this strong emotion were the characters. Especially the men. They were so chauvinists and frankly speaking, they were idiots. Altought, it applied to the women too. I can't believe how people can be so irresponsible and stupid. I do believe that maybe the characters would have been more bearable if the writing style would have been different. Especially, because I was already in a bad mood because of it. I also understand why the book had made so much of a scandal when it was published. I think it would still rouse a stir if someone would remember to read it. It must have been a very big shock when the author pictured the characters, students, upcoming graduate students, so roughly and there's even downright sex in the book and furthermore she mixed a little child in the story and some taboos.

While reading the book I had a feeling that the story would settle well in today too. If you just take the 60's references away, like landline etc. and change them to more suitable alternatives of 2000 (like cellphone) and change the 60's news and events to news and events of 2000 it would have pass.

The last chapter was the best. Finally they get to the point where there was some rage about the faults of society. I felt relaxed when finally they got to let all the inhibitions out. Although, it couldn't save the book anymore.

All in all, the book was very incorherent. It left a lot of questions which you thought would have been explained in the last chapters but you just got disappointed. All the questions were related to the flashbacks. I think you should have really read the book between the lines and I don't like that kind of reading. I think the book discussed many thing among abortion (which is very visibly, although the whole book didn't really revolve around it, although it did start and end with it), and maybe also violence and suicides. About the last one I'm not so sure. I'm so irritated because the story was so intresting but it should have been written better and more clear. I also wanted more of statements of the grievances of society, now it's just a small scratch about it even though the book would have had much more potential for it.